Varat
Varallisuus
Säätiön varainhoidon tarkoituksena on mahdollistaa säätiön toiminta ja avustusten jako. Varoja hoidetaan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Tavoitteena on kasvattaa säätiön varallisuutta ja siten varmistaa vakaa varojen käyttö säätiön säätöjen mukaiseen toimintaan.
Vuoden 2021 päättyessä osakesijoituksia oli kansainvälisissä rahastoissa ja suomalaisissa pörssiosakkeissa 19,0 miljoonan euron arvosta, asunto-osakkeissa 32,9 miljoonan arvosta ja rahamarkkinasijoituksissa 1,0 miljoonan arvosta. Säätiön sijoitusvarallisuus oli markkina-arvoltaan yhteensä 52,9 (49,4 milj. euroa vuonna 2020). Sijoitusomaisuuden tuotto oli 10,4 % vuonna 2021.
Säätiön arvopaperisijoitusten kivijalkana ovat asunto-osakesijoitukset, joista merkittävin on As Oy Helsingin Lopinkulma. Vuoden 2021 lopussa sen 5 378 osakkeesta säätiö omisti 4 537 osaketta. Vuokrauskäytössä olevia huoneistoja oli 72, joiden pinta-ala on yhteensä 4 251 m2. Autohallipaikkoja säätiö omisti 17 kpl ja autotalleja 5 kpl. Säätiö omistaa yhden 34 m2:n vuokratilan ja 73,5 m2:n toimistotilan (säätiön toimisto).
Säätiön omassa käytössä on myös 13,5 m2:n arkistotila. Toinen asunto-sijoituskohde on As Oy Arkadiankatu 12. Säätiö omistaa yhtiössä 7 vuokrauskäytössä olevaa huoneistoa (332 osaketta), joiden pinta-ala on 501 m2.
Säätiön toiminta
Säätiö aloitti aktiivisen toimintansa 1940-luvun puolivälin jälkeen. Kun aseveljet olivat menettäneet valtakunnallisen järjestönsä, heidän johtohenkilönsä keskittyivät sekä valtakunnalliseen politiikkaan että perustettujen säätiöiden johtamiseen.
Sankarihaudat
SAL perusti huhtikuussa 1943 Kaatuneiden Muistotoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi valittiin Kuopion hiippakunnan piispa Eino Sormunen ja varapuheenjohtajaksi SAL:n toiminnanjohtaja Veikko Loppi. Toimikunta pyrki valistamaan paikallisia sankarihautatoimikuntia kiertokirjeillä, julkaisuilla, lehtikirjoituksilla ja näyttelyillä. Se välitti muistomerkkitöitä kuvanveistäjille ja hautausmaasuunnitelmien laatimisia arkkitehdeille. Sodan päätyttyä toimikunnalla oli Kaatuneiden Muistosäätiön yhteydessä toimisto, mikä piti yhteyttä seurakuntiin. Neuvonta ja tekijöiden välitys oli ilmaista.
Kursseja sotaleskille
Ensimmäisinä toimintavuosinaan säätiö koulutti mm. kaatuneiden sotilaiden leskiä ompelijoiksi ammattikursseilla vuosina 1945–1951. Koulutukseen osallistui yli 1000 sotaleskeä. Koulutuspaikkana toimi mm. Haikon kartano ja ompelukursseja pidettiin myös Humppilassa, Kankaanpäässä sekä Vilppulassa. Tällä tavalla säätiö ja sen rinnalla vielä tuolloin toiminut Sodan Uhrien Kukkasrahasto pyrkivät toteuttamaan käytännössä periaatetta, että veljeä ei jätetä ja omaisista pidetään huolta.
Koulutusta sotaorvoille
Sotaorvoille järjestettiin ammattikoulutusta vuosina 1950–1963. Sotaorvoiksi jääneille tytöille annettiin
sosiaaliministeriön avustamaa ammattikoulutusta Haagassa, Iissä ja Kankaanpäässä. Ompelutaitoa ja
kotitaloutta opetettiin yli 500 tytölle.
Virkistyslomia leskille
Leskille ja orvoille järjestettiin virkistyslomia 1940-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Säätiöllä oli Punkaharjulla omia mökkejä, joissa vuosittain satoja leskiä ja orpoja pääsi viettämään lomaa ja virkistymään kauniissa maisemissa. Kahden lomaviikon lisäksi heille kustannettiin joinakin vuosina myös matkat. Kaatuneitten omaisten lomatoimintaa järjestettiin yhteistyössä Lomaliiton kanssa 1960-luvun alkuun asti.
Sotaorvoille stipendejä
Erityisesti puheenjohtaja Veikko Lopin suosima korkeakoulustipendien jako sotaorvoille aloitettiin vuonna 1950. Myöhemmin stipendin saajien piiriä laajennettiin veteraanien lapsiin. Kun jako vuonna 2009 lopetettiin hakijoiden puutteen vuoksi, säätiö oli ehtinyt jakaa n. 8000 stipendiä.
Kummitoimintaa vähävaraisille
Säätiö lähetti vähävaraisten perheiden lapsille kuukausittain ns. kummimaksun ja muisti heitä joulupaketilla. Myöhemmin tämä kummitoiminta siirrettiin Mannerheimin Lastensuojeluliitolle ja sitä jatkettiin säätiön rahoittamana aina 1960-luvulle saakka.
Veteraanien kuntouttaminen
Sotaorpojen aikuistuttua ja sotaleskien löydettyä paikkansa elämässä Kaatuneiden Muistosäätiö ryhtyi avustamaan vaikeassa asemassa olevia sotien veteraaneja. Veteraanien kuntoutusmatkat aloitettiin vuonna 1972 viemällä kaksi 10 hengen ryhmää Romaniaan koeluontoiselle matkalle. Matkalle lähtijät valittiin veteraanijärjestöjen toimesta. Matkoja jatkettiin vuoteen 2013 saakka. Veteraanien ikääntyessä matkalle lähtijöiden määrä, erityisesti ensikertalaisten osuus, alkoi vähetä. Niinpä vuonna 2014 säätiö siirtyi tukemaan kotimaassa ja lähempänä kotia tapahtuvaa kuntoutusta ja erityisesti tuki kohdistui veteraanipariskuntiin, joista toinen toimi puolisonsa omaishoitajana.