Säätiön synty

Kaatuneiden Muistosäätiö, alkuperäiseltä nimeltään Sankarivainajain Muistosäätiö, perustettiin marraskuun 11. päivänä 1944 suojaamaan Suomen Aseveljien Liiton (SAL) omaisuutta takavarikoinnilta valvontakomission vaatiessa liiton lakkauttamista. Säätiön puitteissa saatettiin jatkaa liiton sosiaalista toimintaa ja edistää sankarihautausmaiden arvon mukaista suunnittelua ja rakentamista.

Säätiön peruskirjan allekirjoittivat N. A. Osara ja Väinö Leskinen Suomen Aseveljien Liiton edustajina sekä L. Arvi P. Poijärvi, Veikko Loppi, Penna Tervo ja Arvi E. Heiskanen yksityishenkilöinä. Kaikki allekirjoittajat olivat johtavissa asemissa SAL:ssa. Liiton toiminnanjohtaja Veikko Loppi toimi Kaatuneiden Muistosäätiön säätiön puheenjohtajana 1944 – 1992.

SAL lahjoitti säätiölle perusrahastoksi 2 miljoonaa markkaa ja hieman myöhemmin obligaatioita, osakkeita ja saatavia 13 miljoonan markan edestä. Yhteensä varallisuutta siirtyi noin 2,3 miljoonan euron arvosta.

Säätiön säännöissä todettiin:

”Säätiön tarkoituksena on yksityiskohtaisen valistustyön ja tarvittaessa asiantuntijoiden apua käyttäen henkilökohtaisohjein ja ehdotuksin antaa tukea kaikille maan sankarihautatoimikunnille kaikissa sankarihautausmaiden järjestelyä, hoitoa ja kaunistamista sekä sankarivainajain muiston vaalimista koskevissa kysymyksissä. Samalla on säätiön tarkoituksena käyttää varojaan myös kaatuneiden varattomien omaisten tukemiseen.”